Totuuden Henki

Jeesus sanoi: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.” (Joh. 15:26-16:4)

“When the Advocate comes, whom I will send to you from the Father, the Spirit of truth who comes from the Father, he will testify on my behalf. You also are to testify, because you have been with me from the beginning. I have said these things to you to keep you from falling away. They will put you out of the synagogues. Indeed, an hour is coming when those who kill you will think that by doing so they are offering worship to God. And they will do this because they have not known the Father or me. But I have said these things to you so that when their hour comes you may remember that I told you about them.” (Jh 15:26-16:4 NSRVUE)

Totuus on Venäjällä niin monitahoinen, että sitä ilmentämään tarvitaan kaksi sanaa – pravda ja istina. Vaikka molemmat kääntyvät suomeksi sanalla totuus, synonyymejä ne eivät pohjimmiltaan kuitenkaan ole. Pravda kertoo, miten asiat olisi syytä ymmärtää. Pravda määräytyy sille kulloinkin asetettujen tavoitteiden ja käytössä olevien tulkintasilmälasien mukaan.

Pravdan suhteellisen totuuden ja kaiken totuuden välineellistämisen tuolla puolen on istina. Absoluuttinen, objektiivinen Totuus. Me voimme tavoitella istinaa, mutta se on lopulta kaiken aistein havaittavan, tiedolla debatoitavan ja mittarein mitattavan tavoittamattomissa. Istina ei istu määrittelyihimme eikä mahdu mittalaitteisiimme, mutta sitä me silti tavoittelemme.

Vi är här idag för sanningskärlekens skull. En akademisk promotion är en festlighet för dem som älskar och eftersträvar sanningen. Samtidigt som ni låter er ryckas med av en månghundraårig tradition, fäster många av er redan nu blicken på framtiden. Ni firar de forskningsresultat som redan uppnåtts och er egen välförtjänta delaktighet i att skaffa ny forskningsbaserad kunskap – men ni firar vid ett strandlöst hav av kunskap. För detta krävs nyfikenhet, mod och ödmjukhet.

Juuri lukemani Johanneksen evankeliumin jakeet ovat katkelma pitkistä jäähyväisistä. Seuraavan vuorokauden aikana Jeesus vangitaan, tuomitaan ja teloitetaan. Nyt hän valmistaa seuraajiaan aikaan, jolloin hän ei ole enää heidän luonaan. He ovat jättäneet kaiken seuratakseen häntä. Hänen kuolemansa tulee viemään heidän elämältään pohjan pois. Mutta se, mikä tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen: ylösnousemus ja kuoleman voittaminen, on vielä mullistavampaa. Se antaa heille toivon. Samalla se mullistaa heidän elämänsä peruuttamattomasti, avaa heille kokonaan toisenlaisen todellisuuden.

Myös meidän todellisuutemme, sellaisena kuin olemme oppineet sen tuntemaan, on muuttunut peruuttamattomasti. Ilmastokatastrofi, kuudes sukupuutto, pandemia, sota Euroopan sydämessä, maailmanlaajan ruokakatastrofin uhka. Kokonainen aikakausi, aioni, muuttuu.

Kuulen poliittisessakin keskustelussa vertailukohtaa haettavan yhä useammin raamatullisista vitsauksista. Se mikä kuitenkin erottaa meidän kokemuksemme Raamatun tekstien kirjoittajien kokemuksesta on vitsauksia koskevan tiedon määrä ja sen saavutettavuus. Elämme jatkuvassa, ajantasaisessa, vaikeasti hallittavassa tietotulvassa.

At this moment in time, an exceptionally large number of experts in source criticism and research-based knowledge have gathered here in the Helsinki Cathedral. However, we are an exception, a privileged minority. The majority of the world’s population lacks media literacy and the tools to critically evaluate information that is available almost everywhere.

This makes people vulnerable. Simplification, regression to a black-and-white worldview, provides a sense of security amidst a flood of information.  According to such a worldview, the good is here in the familiar and the similar – the evil is out there, in the unfamiliar and the different.

Questioning research-based knowledge, even opposing and substituting it with opinions, also brings a sense of security. A crisis of truth has emerged alongside other crises. This is why holding on to the truth, and committing to it, is particularly important right now.

Totuuden tavoitteleminen vaatii nöyryyttä. Tätä kuvaa Juhani Rekola, luterilainen pappi ja esseisti, kirjoittaessaan: ”Totuus ei ole jotakin, joka löydetään – vaan jotakin, jota löydetään.” Totuuden tavoittelemisen vastakohta ei ole siis valhe tai välinpitämättömyys, vaan totuuden omistaminen. Kun totuus halutaan omistaa istinasta tulee pravda. Ainoan oikean totuuden seuraukset ovat tuhoisat. Tästä Jeesus puhuu ”… tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle”.

Kristillisen uskon näkökulmasta totuus voi paeta sanojamme – mutta totuus itse ei pakene meitä. Jumala on totuus. Ei tavoittamaton totuus, vaan läsnä oleva totuus, joka ei käänny pois etsijästään, ei salaa itseään, vaan kääntyy meihin päin ja on tässä ja nyt.

Juuri tämän vuoksi Jumala syntyy ihmiseksi. Ihmiseksi syntynyt Jumala, Jeesus, lupaa ystävilleen ja seuraajilleen Totuuden Hengen, siis Pyhän Hengen. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo mitä Hengen läsnäolo saa aikaan:

Herran henki on minun ylläni,

sillä hän on voidellut minut.

Hän on lähettänyt minut

ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,

julistamaan vangituille vapautusta

ja sokeille näkönsä saamista,

päästämään sorretut vapauteen

ja julistamaan Herran riemuvuotta.

(Luuk. 4:18-19)

Totuuden Henki ei ole siis ole tarkoitettu yksin omistettavaksi. Henki ei pysäytä tai säilö: se lähettää eteenpäin ja jakamaan edelleen. Jeesuksen Henki lähetti jakamaan hyvää vapautuksen sanomaa. Hänen seuraajansa Henki lähetti jakamaan sanomaa Jeesuksesta.

Meidät Totuuden Henki lähettää jatkamaan totuuden etsintää. Me saamme ja meidän pitääkin tehdä sitä totuuden rakkauden tähden. Mutta totuuden etsinnän hedelmiä ei ole tarkoitettu vain omaksi iloksemme tai akateemiseksi kunniaksemme. Ne on tarkoitettu tämän maailman parhaaksi, maailman, joka etsii itseään suurten muutosten keskellä – ja kaikkien niiden parhaaksi, joiden elämä on uhattuna suurten muutosten tähden.

Tähän Totuuden Henki kutsuu meitä, kunnes tulee se päivä, jolloin totuus itse, Jumala, sulkee meidät syliinsä – ja me ymmärrämme viimein sen, mitä olemme tavoitelleet.