Sanan voima

Sanan voima

Mt. 12:33-37

Puu ja hedelmät

»Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. ³⁴ Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. ³⁵Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. ³⁶Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. ³⁷Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.»

³³ “Either make the tree good, and its fruit good; or make the tree bad, and its fruit bad; for the tree is known by its fruit. ³⁴ You brood of vipers! How can you speak good things, when you are evil? For out of the abundance of the heart the mouth speaks. ³⁵ The good person brings good things out of a good treasure, and the evil person brings evil things out of an evil treasure. ³⁶ I tell you, on the day of judgment you will have to give an account for every careless word you utter; ³⁷ for by your words you will be justified, and by your words you will be condemned.”

 ”Sananvapauden ja vihapuheen välillä kulkee veteen piirretty viiva.” näin viikonlopun Helsingin Sanomissa tiivistetään tämänhetkisen julkisen keskustelun, aivan erityisesti sosiaalisen median, keskeinen ongelma.  ”Se mikä toiselle on sananvapauden toteuttamista, merkitsee toiselle vihapuhetta.”

Juuri kuulemamme Matteuksen evankeliumin katkelma on tylyltä kuulostavaa tekstiä, vaikkei kuitenkaan niin niin tylyä, että se tänä päivänä ylittäisi julkisen keskustelun sietokyvyn rajan.

Vaikka tekstikatkelma ei sitä kerrokaan, sanojen takana on Jeesus Nasaretilainen, Juudean kansan keskuudessa suosiota saavuttanut opettaja. Hänen sanansa, tai sanallinen hyökkäyksensä, on suunnattu fariseuksia, niin ikään tavallisen kansan keskuudessa suosittuja uskonnollisia johtajia, kohtaan. Fariseuksille juutalaisen lain tarkka noudattaminen on keskeistä.  He ovat jo jonkin aikaa seuranneet Jeesuksen toimia. Nyt he ovat saaneet hänet kiinni lain vastaisesta työntekemisestä, viljantähkien poimimisesta syötäväksi ja sairaiden parantamisesta sapattina, lepopäivänä. Koska Jeesuksen teot ovat yhteisön normien vastaisia, ne eivät voi olla Jumalasta, vaan itse paholaisesta peräisin – näin fariseukset järkeilevät. Ja tässä vaiheessa Jeesus hermostuu: ”Te käärmeen sikiöt!”

Fariseukset ja Jeesus kilpailevat siis samasta kuulijakunnasta. Juuri kuulemissamme Jeesuksen sanoissa on tunnistettavissa tänäkin päivänä kovin tuttuja epäasiallisen keskustelun merkkejä: Hän kärjistää, liioitteleekin, ja leimaa samalla kiistakumppaninsa moraalisesti ja älyllisesti arveluttaviksi.

Julkisessa tilassa käytävän keskustelun muuttuminen yhä epäasiallisemmaksi ei ole uusi eikä myöskään vain suomalainen, vaan globaali ja ilmiö. Se ei kerro ainoastaan keskustelukulttuurin muutoksesta, vaan myötätunnon puutoksesta, kykenemättömyydestämme asettua toisen asemaan. Jyrkkien vastakkainasettelujen maailma on yhä sirpaloituvampi, yhä mustavalkoisempi, maailma.

But there are also those who are willing to fight for and to build other kinds of dialogue, respectful dialogue that builds bridges, not walls. Rules of constructive dialogue have been listed by many actors, there are research on the factors creating dialogue, and you can enroll for training on how to dialogue.

Respectful dialogue takes place where the partners in dialogue are willing to appreciate one another even if they disagree. It takes place where the partners in dialogue are genuinely curious about the roots and sources of the thinking of the other even if they represent opposite viewpoints.

Jeesus ei siis säästele sanojaan hyökätessään fariseusten laintulkintaa vastaan. Samalla hän kiinnittää huomiota nimenomaan sanoihin, sanojen merkityksellisyyteen. ”… jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.” (Mt 12:36) Tämä ei tarkoita niinkään säästeliästä sanakäyttöä.

Matteuksen evankeliumin kreikankielisessä tekstissä Jeesus ei puhu itseasiassa turhista sanoista, vaan laiskoista, toimettomista sanoista. Laiskat sanat olla sellaisia, joiden ei ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Toimettomat sanat ovat silkkaa sanahelinää, sanoja, jotka eivät koskaan muutu teoiksi ja joista ei seuraa mitään. Jeesus siis kehottaa totuudellisuuteen suhteissa sanoihin – ja tekoihimme, joiden pitäisi olla linjassa sanojen kanssa.

Sanat, muidenkin kuin Jeesuksen lausumat, ovat Raamatun teksteissä voimallisessa asemassa. Raamatussa sanoilla, erityisesti Jumalan sanoilla, on merkitystä ja seurauksensa. Kristityille Raamattu on Jumalan sanaa – vaikkakin se, miten sitä tulisi tulkita, on herättänyt kiistoja kautta koko kristillisen kirkon historian.  Raamatun mukaan Jeesus itse on Sana suurella s:llä. Jeesuksessa, ihmiseksi syntyneessä Jumalassa, Jumalan tuonpuoleisuus liittyy tämänpuoleisuuteen. Sana siis ei ole enää vain sana, vaan myös Teko, Jumalan teko.

Professori Anne Birgitta Pessin johtama CoPassion-tutkimusryhmä selvittää myötätunnon merkitystä yhteisöjen muutosvoimana ja voimavarana. Myötätunto, aivan kuten laiskat sanatkin, jää merkityksettömäksi, ellei se johda tekoihin. ”Myötätunnon tärkein hetki kuitenkin on, kun myötätunto tulee näkyväksi toimintana. Ilman tekoja myötätunto ei ole myötätuntoa.” http://copassion.fi/myotatunto/

Freedom of speech is linked with responsibility. This does not mean only that we should live as we teach, but it applies also to how we use our words in describing the state of affairs or creating the reality. In these times of alternative truth, science, research and communicating the results of it are particularly important. Climate change and the acts restricting it, Covid-19, and the measures to mitigate the pandemic, the impact of these two major crisis creating global turmoil in the wellbeing and stability of all, in our understanding of justice and human dignity – all these are explained and communicated in contradictory ways.

Kun suuria muutoksia tulkitaan valikoiden omien etujen ajamiseksi, vastuullisten totuusyhteisöjen merkitys korostuu – olivat ne sitten uskonyhteisöjä tai tiedeyhteisöjä.

Jos luemme Matteuksen evankeliumia eteenpäin, kuulemme miten Jeesus tarjoaa monimutkaisten laintulkintojen tilalle paljon yksinkertaisempaa, mutta kaiken kattavaa lakia: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja toista ihmistä niin kuin itseäsi. (Mt 22:37-40) Rakkauden kaksoiskäsky vaatii itse asiassa kolmenlaista rakkautta: Jumalan ja lähimmäisen lisäksi meidän on kyettävä rakastamaan itseämme. Jos emme kykene tuntemaan terveellä tavalla rakastavaa myötätuntoa itseämme kohtaan, ei toisen myötätuntoinen rakastaminenkaan onnistu. Jos vain hyvästä puusta kasvaa hyvää hedelmää, ei auta, että ainoastaan välttelemme pahoja tai toimettomia sanoja – on pidettävä huolta itse puusta, siitä mikä on oman sielumme, oman mielemme tila, oma sisäinen tilamme.

Tämä jumalanpalvelus päättyy siunaukseen. Siunata on latinaksi benedicte, siis ”puhua hyvää”. Jumala puhuu meille hyvää ja hän puhuu meistä hyvää. Jumalan siunauksesta seuraa se, mihin meitä kutsutaan: jakamaan hyvää edelleen, puhumaan hyvin ja puhumaan hyvää toisistamme ja rakentamaan totuudellista hyvän puhumista tässä maailmassa. I wish blessed new academic year for the University of Helsinki and those working and studying there. Toivotan koko Helsingin yliopiston yhteisölle siunattua alkavaa lukuvuotta!