Lapsessa Jumala on läsnä

Miten lapsena aika matelikaan adventista jouluun. Odotus tuntui luissa ja ytimissä, ja mielen ja kielenkin päällä pyöri malttamaton kysymys: koska joulu tulee? Pienen ihmisen mielestä joulu ei tullut koskaan tarpeeksi nopeasti. Ja kuitenkin joulu tuli, ihan joka ikinen vuosi.

Puoli vuosisataa myöhemmin tuntuu siltä, että aika lentää adventista jouluun alla turhankin nopeasti. Aikuinen ihminen yrittää saada kaikki työt valmiiksi, työpöydän siivottua ja kodin siinä samalla, koko maailman valmiiksi.

Joulu on, koska Jumala syntyi ihmiseksi. Kaiken Luoja syntyy pieneksi lapseksi, kokonaan ihmisten hoivasta riippuvaiseksi. Jumala antautuu kaikkein haavoittuvimpaan asemaan, vastasyntyneeksi lapseksi. Näin hän tekee kertoakseen meille, kuinka meitä rakastaa, kuinka haluaa tulla elämäämme.

Tästä Jeesus itse puhui sanoessaan ”Joka minun nimeeni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Luuk. 9:48). Lapsessa Jumala on läsnä.

Meidän vastuumme lapsista on suuri. Siitä meitä muistuttaa myös tänä vuonna 60 täyttänyt Lapsen oikeuksien julistus. Meidän aikuisten vastuulla on huolehtia siitä, että jokainen lapsi saa osakseen rakkautta ja huolenpitoa – siitä, että huominen on hyvä ja odottamisen arvoinen.

Lapsi kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja kutsuu aikuista pysähtymään kohdalleen. Samaa pyytää lapseksi syntynyt Jumala: pysähtymistä Lapsen kohdalle, seimen äärelle. Jos hetkeksi maltamme pysähtyä, tavoitamme ehkä jotakin lapsuuden joulunodotuksesta. Se on iloista odotusta, iloa siitä, että Jumala syntyy meidän keskellemme.

Seimen äärellä aika pysähtyy, taivas koskettaa maata, ikuisuus meille annettua rajallista aikaa.

Toivotan Sinulle hyvää ja siunattua joulun aikaa.

Kaisamari