Hyvät ystävät, olette lämpimästi tervetulleet tähän Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin ordinaatiopubliikkiin.

Rakkaat Marianne, Hilkka, Anna, Johanna ja Tuula,

Tapasimme ensimmäistä kertaa pääsiäisen tienoilla. Siitä lähtien olemme kulkeneet yhteistä matkaa. Teille tämä yhteinen matka on ollut monella tapaa valmistautumista ensi sunnuntaihin ja siihen hetkeen, jolloin teidät Espoon tuomiokirkon alttarilla vihitään kirkon virkaan. Valmistautuminen on pitänyt sisällään monia käytännön – ja vielä useampia hengellisiä kysymyksiä. Siksi se on ollut meille kaikille sen kanssanne jakaneille yhteisten keskustelujen aikaa, matka syvempään ymmärrykseen – oman itsemme, kirkon viran, Kristuksen seuraamisen ymmärrykseen.

Juuri nyt saattaa tuntua siltä, että matka on kohta päättymäisillään ja että sen päätepiste on Espoon tuomiokirkossa pidettävä vihkimysmessu. Mutta voin luvata, että siitä messusta matka vasta alkaakin – tai ainakin seuraava etappi alkaa silloin. Se kutsu, jota te Kristuksen seuraajina noudatatte ei tyhjene kokonaan, vaan siihen avautuu aina uudenlaisia näkökulmia, uusia maisemia ja työnäkyjä. Meidän välillemme viimeviikkoina rakentunut matkatoveruus jatkuu tämän jälkeenkin. Olen nähnyt miten yhteinen kutsu ja vihkimykseen valmistautuminen on rakentanut välillenne vahvan siteen, oman tiimin, jossa teillä jokaisella on tärkeä rooli. Vaalikaa sitä, sillä vertaistuki tulee oleman tällä matkalla kullanarvoista. Tämä jaettu matka tuomiokapitulin väen ja teidän välillänne jatkuu tämän jälkeenkin. Se jatkuu myös minun ja teidän välillänne.

Yhteisissä keskusteluissamme nostitte esiin monta kertaa kiitollisuuden kutsusta, kiitollisuus siitä, että Jumala on kutsunut teidät valtakuntansa työhön, palveluvirkaan – ja siitä, kuinka tämä kutsu tekee teistä kokonaisempia, kutsuu ja oikeuttaa teidät puhumaan Hänestä, joka teidät on kutsunut. On aivan normaalia, että vihkimykseen valmistautuessa ilo ja kiitollisuus, vuorottelevat myös epäilyksen ja arastelun kanssa. Saanko minä? Voinko minä?  Kelpaanko minä? Kyllä saat, voit ja kelpaat. Sille te olette noudattaneet Jumalan kutsua, sisäistä kutsuanne, kun olette hakeneet tätä vihkimystä. Siihen kutsuun vastaa myös seurakunnan, koko Kristuksen kirkon kutsu. Sen kutsun Espoon hiippakunnan kapituli on tänään kokouksessaan vahvistanut.

Jeesuksen oppilaille neljäkymmentä päivää ylösnousemuksesta ja taivaaseen astumiseen välillä olivat merkittävää valmistautumisen aikaa. Tänä aikana Jeesus valmisti heitä itsenäiseen Jumalan valtakunnan työhön. Vaikka hän itse palaisikin kotiin Isän luokse, hän lähettäisi seuraajilleen Pyhän Hengen, auttajan, kaiken viisauden antajan, uskon ja luottamuksen herättäjän, eläväksi tekijän.

Ensi sunnuntaina Espoon tuomiokirkkoon kokoontunut seurakunta rukoilee, että Jumala antaisi teille Pyhän Hengen lahjan, ja sen mukana viisautta, kestävyyttä ja voimaa sen viran hoitamiseen, johon teidät vihitään.  Kun valmistaudutte vastaanottamaan vihkimyksen kirkon virkaan voitte luottaa siihen, että Jumala, joka on teidät kutsunut, myös vastaa tähän rukoukseen, kutsuu teitä virkaan, joka kantaa koko matkan loppuun saakka.