Hän on itse rauha

”Rauhaa teille.” Näillä sanoilla ylösnoussut Jeesus tervehti ensikohtaamisella ystäviään ja oppilaitaan. Rauha teille.

Tämän maailman kasvavan rauhattomuuden keskellä moni kaipaa sekä sisäistä että ulkoista rauhaa. Rauhaa rukoilevat sotien ja levottomuuksien uhrit, jättävät kotinsa ja etsivät turvaa. Rauhaa kaivataan ihmisten välille kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja kaduilla. Rauhaa tarvitsevat raakut puroissa ja valaat merissä, niittyjen pölyttäjät ja vanhojen metsien puut. Rauha on ihmiskunnan ja luomakunnan elämän ehto.

Pääsiäinen on ylösnousemuksen juhla. Siksi pääsiäisen rauha on jotain aivan muuta kuin mikään rauha ennen sitä. Ihmisten välistä rauhaa on yritetty saada aikaan neuvotteluilla, voimatoimilla ja kaupankäynnillä. Vastustajansa nujertaneita voitokkaita hallitsijoita ja sotapäälliköitä on kutsuttu rauhantekijöiksi. Millään sodalla ei kuitenkaan ole saavutettu lopullista rauhaa. Mikään epäoikeudenmukainenkaan rauha ei ole ollut pysyvä. Tavoittelemme rauhaa ja hyvää, mutta sorrumme sotaan ja pimeyteen.

Ihmisten välisissä suhteissa rauhaa on helppo tavoitella vaikenemalla ja peittelemällä ongelmia. Vaikeiden asioiden syrjään työntämisellä voi väistää kipeitä puheenaiheita tai tunteiden kohtaamista, mutta ei ratkaista niitä. Totuuden voi yrittää peittää hiljaisuuden alle, mutta totuuden ääni ei sillä vaikene.

Pääsiäisen rauha on aivan muuta kuin pakotettua, neuvoteltua tai vaikenemalla aikaan saatua rauhaa. Pääsiäisen rauha on lahja, joka annetaan, kun kaikkein voimakkain luopuu voimastaan ja tulee heikoksi kaikkein heikoimpien vuoksi. Pääsiäisen rauha syntyy Jumalan ylitsevuotavasta rakkaudesta, joka tuhon ja kuoleman keskellä luo jatkuvasti uutta. Pääsiäisen rauhantuoja on ihmiseksi syntynyt Jumala, joka tuo myös toivon ja tulevaisuuden.

Ylösnoussut Kristus ei vain toivota rauhaa, vaan on rauha itse.