Kotimatkalla

Miltä koti-ikävä tuntuu? Kun sinulla on koti-ikävä, minne silloin kaipaat? Minkälaiseen paikkaan? Kenen luo?

Koti liitetään yleensä turvaan ja suojaan. Kodikas tai kodinomainen kertovat hyviä asioita. Mutta koti voi olla myös turvaton paikka, sellainen, jota välttelee ja josta haluaa pois.

Jeesus puhuu isänsä, siis meidän kaikkien Taivaallisen Isän kodista.

Jeesuksen isän koti on hyvä paikka. Siellä on niin monta huonetta, että tilaa löytyy kaikille. Meitä jokaista varten on huone odottamassa. Taivaallisen isän kodissa ollaan turvassa.

Evankeliumiteksti on osa Jeesuksen pitkää puhetta. Sitä kutsutaan Jeesuksen jäähyväispuheeksi, sillä hän puhuu siinä oppilailleen ja ystävilleen lähestyvästä kuolemastaan. Hän kertoo siitä, miten joutuu pian lähtemään ja jättämään heidät.

Ei siis ihme, että hämminki valtaa Jeesuksen ystävät. Miten meidän käy, jos sinä menet pois? Jos sinä jätät meidät? Olemme jättäneet kaiken sinun vuoksesi.

Jeesus lohduttaa ystäviään. Uskokaa minuun, luottakaa minuun. Te tulette perässä. Kyllä te löydätte perille. Minä huolehdin siitä.

Mutta Tuomaalta tuntuu menevän hermo. Hän sanoittaa kaikkien huolen, on itse asiassa realisti. ”Ihan totta, Jeesus. Miten ihmeessä me voisimme löytää sinun isäsi kotiin, kun emme edes tiedä missä se on, miltä talo näyttää. Emmehän me edes tunnista isääsi.”

Huoli ja pelko yksinjäämisestä on sumentanut Tuomaan ja muiden Jeesuksen oppilaiden ymmärryksen. Aivan kuin he unohtaisivat, sen Jeesuksen, jonka ovat oppineet vuosien mittaan tuntemaan.

Hänen kasvonsa ovat heille tutut, he ovat kuulleet hänen puhuvan, hän on opettanut heille paljon, ja se minkä hän on opettanut, on muuttanut kaiken. He ovat nähneet mitä hän tekee. Miten hän parantaa, miten hän katsoo niitä, joiden ohi muut katsovat, miten hän puhuu niiden kanssa, joita muut välttelevät, miten hän nostaa valoon ne, jotka on painettu varjoihin. Hän muuttaa veden viiniksi, herättää Lasaruksen kuolleista, ruokkii muutamalla leivällä ja parilla kalalla tuhannet ihmiset, hänen tekonsa parantavat, muuttavat ihmistä, synnyttävät elämää, yltäkylläistä elämää.

On tunnistaa siinä, mikä on tuttua, tai joka on tuttu, osa arkea. Ja silti, Jeesuksen ystävät tuntevat Jumalan, koska tuntevat Jeesuksen. Siksi Jeesus on tie, totuus ja elämä. Ilman häntä me olemme eksyksissä, ilman häntä me olemme kodittomia.  Jeesus on tie perille meidän kaikkien yhteiseen kotiin, yhteisen Taivaallisen Isän kotiin.

Rukoilemme:

Jeesus, kiitos että sinun kodissasi on monta huonetta. Kiitos, että lähelläsi kukaan ei jää kodittomaksi eikä kenenkään tarvitse tuntea olevansa väärässä paikassa. Opeta meitä tuntemaan sinut, opeta meitä tuntemaan tie ja kulkemaan sitä sinun seurassasi, sinun luoksesi, taivaan kotiin. Aamen.