Kaisamarin pääsiäistervehdys

Pääsiäisaamun valossa

Me kuljemme koko pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon Jeesuksen jalanjäljissä. Matka vie pitkäperjantain ristin juureen, syvimmän surun ja synkimmän pimeyden hetkeen. Jeesus kuolee ristillä. Hänen oppilaansa näkevät siinä vain epäonnistumisen ja tappion, kaiken lopun. Kun he hautaavat Jeesuksen, he hautaavat samalla sen toivon, jonka ovat hänessä nähneet.

Mutta pääsiäisaamun aurinko nousee jo. Hauta, joka vasta äsken suljettiin, on tyhjä. Jeesus, joka vasta äsken haudattiin, tulee ystäviään vastaan puutarhassa ja tervehtii heitä ”Älkää pelätkö!” (Mt 28:10). Ei ihme, että nekään, jotka omin silmin näkevät hänet, eivät voi uskoa näkemäänsä todeksi. Ihmetyksen ja epäuskon alta nousee kuitenkin ymmärrys ja usko. Kirkkain valo ja ilo valtaa heidät, se toivo, joka oli jo kadonnut herää jälleen.

Pääsiäisaamuna mahdoton tulee mahdolliseksi. Elämä murtautuu lopullisesti esiin kuoleman vallan alta. Kristus on voittanut kuoleman – ei vain herätäkseen itse elämään, vaan lahjoittaakseen koko maailmalle uuden elämän. Hänen elämässään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan elävän Jumalan todellisuus murtautuu tähän maailmaan.

Pääsiäisaamun valossa meille avautuu uusi todellisuus. Tyhjän haudan äärellä oma elämämme ja koko maailman elämä näyttäytyy uudessa valossa, ylösnousemuksen ja toivon valossa. Sinne missä on ollut pimeää, loistaa valo, se mikä on ollut rajallista, tulee osaksi ikuisuutta, mikä on ollut kuollutta, herää elämään Jumalan yhteydessä. Tyhjän haudan ääreltä Ylösnoussut kutsuu meitä jatkamaan matkaa askelissaan, katsomaan itseämme ja toisiamme, kaikkea luotua, pääsiäisaamun valossa joka päivä.

Kaikille kerron: halleluja!
Jeesus on noussut jo haudastaan!
Syntinen armon häneltä saa.
Toivon toi Kristus näin päälle maan.
Kuoleman valta jo voitettu on,
maksettu velkamme mittaamaton!
Jeesus on Herra, halleluja,
Vapahtajamme, pelastaja.  (virsi 942,4)

Kristus on ylösnoussut! Riemullista pääsiäistä!

Kaisamari

 

Kuva Maria Ojanperä