Älkää pelätkö!

Olemme matkalla kohti joulua. Täällä Pohjolassa se tarkoittaa jokaisena vuonna yhä pimeämmäksi muuttuvassa maisemassa matkaamista viikko viikolta, askel askeleelta. Tänä vuonna teemme matkaa tavallista pimeämmässä, meille oudossa maastossa, koronan varjossa. Valmistaudumme toisenlaiseen jouluun.

Joulun sanoma tavoittaa ihmiset ensimmäistä kertaa keskellä pimeintä yötä. Enkeli ilmestyy paimenille yön pimeydessä. ”Älkää pelätkö!” hän sanoo säikähtäneelle joukolle. Älkää pelätkö, sillä se, mistä nyt kerron teille on hyvä, ihmeellinen ja riemullinen asia.

Kaiken Luoja, Kaikkivaltias, rakastaa meitä luotujaan niin paljon, että syntyy yhdeksi meistä, ihmiseksi. Joulun lapsi, Jeesus, syntyy pimeimpään yöhön ja kulkee rinnallamme elämämme valoissa ja varjoissa, ja lopulta vie meidät läpi kuoleman elämään.

Joulun sanoma on lupaus uudesta todellisuudesta, Jumalan tahdon mukaisesta todellisuudesta, jossa pimeys väistyy valon tieltä, itsekkyys oikeudenmukaisuuden, ja pelko luottamuksen tieltä. Siksi matka kohti joulua on toivon ja Jumalan lupausten varaan antautumisen matkaa. Saatamme kulkea pimeässä, mutta olemme matkalla kohti valoa.

Siksi tämän toisenlaisen joulun rinnalla, sisällä, ja lomittain sen kanssa kulkee toinen todellisuus, ensimmäisen joulun, Jumalan myötätuntoisen ja rohkaisevan rakkauden, valon ja toivon todellisuus. Siinä todellisuudessa päällimmäisenä kuuluu enkelin tervehdys, Jumalan rakastava viesti kaikille ja kaikkialle: ”Älkää pelätkö!”

Kaisamari