Kaiken keskellä ihminen

Juuri lukemani evankeliumiteksti ei kuulu joukkoon. Kertomus, jonka juuri kuulimme, on todennäköisesti liitetty Johanneksen evankeliumiin jälkikäteen. Kertomuksen kuulumista Jeesuksen toiminnasta kertovan perimätiedon joukkoon ei ole syytä kyseenalaistaa, mutta tyylillisesti ja sanastonsa puolesta se on eri paria Johanneksen evankeliumin muun tekstikokonaisuuden kanssa. Kertomusta temppelissä tapahtuneesta kohtaamisesta on kuitenkin pidetty niin merkityksellisenä, että se on haluttu liittää siihen mukaan. Ja siitä on tullutkin yksi Johanneksen evankeliumin tunnetuimmista kertomuksista.

Ihmisiä on siis kokoontunut temppelialueelle kuuntelemaan Jeesusta, joka on tullut tapansa mukaan sinne opettamaan. Hänen maineensa on jo kiirinyt laajalle. Siksi paikalla saattaa olla hyvinkin paljon väkeä. Yhtäkkiä opetustuokio keskeytyy. Paikalle saapuu joukko fariseuksia ja kirjanoppineita, siis Jeesuksen oman yhteisön uskonnollisia johtajia. He tuovat mukanaan naisen, jota syytetään aviorikoksesta. Mooseksen lain mukaan häntä odottaa kuolemanrangaistus. Nyt nainen tuodaan Jeesuksen eteen syytettynä – kenties jo syylliseksi tuomittuna.

Lainopettajien ja fariseusten näkökulmasta se mitä naiselle tapahtuu, on sivuseikka. Heidän tavoitteenaan ei ole saada tuomiolle ensisijaisesti häntä – vaan Jeesus. Kertomuksesta ei selviä mitä Jeesukselta odotetaan: onko kyse oikeudenkäynnistä vai odotetaanko hänen julistavan tuomion naiselle, joka on jo ollut lainopettajien neuvoston edessä tutkittavana. Neuvostolla, siis valloitetun maan asukkailla, ei ollut oikeutta langettaa kuolemantuomiota, se oikeus kuului yksinomaan roomalaisille valloittajille. Olemme siis keskellä uskonnollis-juridista ansakenttää, joka on yritetty virittää niin, että Jeesukselle ei ole tarjolla kuin vääriä vastauksia.

Lukijallensa Johanneksen evankeliumin kertomus tarjoaa monenlaisia samaistumiskohteita: On joukko uskonnollisia johtajia, joiden tehtävä on turvata uskon jatkuvuus ja ylläpitää yhteisön identiteettiä. Heillä on valta päättää, kuka kuuluu joukkoon ja kenet rajataan sen ulkopuolelle. Juuri nyt he ovat ravoissaan, sillä Jeesuksen opetus ja toiminta haastaa juuri tätä. Hänen opetuksensa keskipisteessä on Jumalan valtakunta, joka on tullut lähelle. Hänen toimintansa keskipisteessä taas on kärsivä ihminen, ulossuljettu, ohikatsottu ihminen. Uskonnolliset johtajat ovat peloissaan, sillä Jeesuksen ja hänen opetuksensa suosio uhkaa heidän valtaansa.

Sitten on tapahtumia todistava väkijoukko. Ne, jotka ovat tulleet kuulemaan opetusta uudesta uskosta, mutta ovat päätyneet todistamaan opillista konfliktia. Ne, jotka seuraavat tapahtumia sivusta. Uteliaina, jännittyneinä, ehkä intoaan peitellen, ehkä huolissaan siitä mihin kaikki tämä johtaa. Kertomuksesta ei selviä miten he reagoivat lainopettajien ja Jeesuksen kohtaamiseen. He ovat suuri hiljainen sivustaseuraajien joukko.

Lopulta on lähes näkymätön ihminen, nainen, joka kuitenkin on tapahtumien keskipisteessä. Hänen nimellään ei tunnu olevan merkitystä. Hänet on häpäisty, hänen ystävänsä ja perheensä ovat hylänneet hänet. Me emme tiedä onko hänen rakastajansakin syytettynä. Tämä tieto ei ole ollut merkityksellinen kertomuksen tallentajille. Fariseuksille ja lainopettajille nainen on merkityksellinen ainoastaan välinearvonsa vuoksi. He käyttävät häntä omiin tarkoitusperiinsä. Kertomuksen nimetön nainen on valtakamppailun väline, koetinkivi, jonka tarkoituksena on saada Jeesus syytettyjen penkille.

Tunnen suurta myötätuntoa naista kohtaan. Kaiken keskellä yksin, pelon mykistämä, kauhun lamaannuttama, tuomiotansa ja kuolemaansa odottava, henkisesti ja fyysisesti alaston. Voin vain kuvitella hädän, kauhun ja epätoivon.

Yksin ja häpeään jäämisen kokemus on minullekin tuttu elämän eri vaiheista. Uskon, että moni teistäkin tunnistaa sen. Rikoksen ei tarvitse olla suuri, teon, identiteetin tai olemisen tavan ei tarvitse olla rikos – ja silti häpeän ja syyllisyyden kokemukset voivat olla musertavia.

Pelko ja häpeä ovat vahvoja vallankäytön välineitä. Monenlaisen vallankäyttäjiä löytyy tänäkin päivänä: myös sellaisia poliittisen, yhteiskunnallisen tai uskonnollisen vallan käyttäjiä, joille omat päämäärät ja tarkoitusperät ovat niin merkittäviä, että kaikki muu on niille alisteista, toinen ihminen väline tavoitteiden saavuttamisessa.

Mutta on vielä yksi, toinen hiljainen ihminen keskellä väkijoukkoa. Jeesus katsoo naista myötätuntoisena, näkee hänet, hänen elämänsä, hänen pelkonsa ja häpeänsä. Jeesus, joka ensimmäisenä antaa naiselle oman äänen, kuulee ja kuuntelee. Armahtaa ja lähettää uuteen elämään.

Hän on ihmiseksi syntynyt Jumala. Jumala, joka elää ihmisen elämän, kärsii ja kuolee ihmisten käsissä, kuolee ja voittaa kuoleman. Ristin Kristus – hiljainen, häväisty, alaston ja yksin. Ristin runnellussa Kristuksessa ovat kaikki hylätyt, pilkatut ja yksinäiset. Runnellussa Kristuksessa ovat myös kaikki tuomitsijat, kaikki kiusaajat, kaikki ne, jotka syyttävät ja ne jotka vaikenevat. Hänessä ovat ne, jotka kivitetään, mutta myös ensimmäisen ja niiden muiden kivien heittäjät.

Jokainen meistä eri tavoin rikkinäisistä ja syyllisistä on riippuvainen Kristuksen rististä ja sen ansaitsemattomasta armosta. Meidän ei tarvitse, emmekä me voi tehdä mitään tullaksemme armosta osallisiksi. Jumala on Kristuksessa antanut meille anteeksi, antanut meille armona, antanut kaiken mitä tarvitsemme. Kristus kantoi puolestamme syyllisyytemme ja häpeämme. Kristuksen ristinkuoleman vuoksi niitä ei enää ole, vaan Jumala lupaa meille uuden elämän.

Siinä uudessa elämässä ymmärrän, että se, joka näkee kaikkein murretuimman ihmisen, joka katsoo ja tekee näkyväksi, joka kuulee vaiennetun äänen, se jolle ihminen itsessään on arvokas, olen minä. Siinä uudessa elämässä minä voin armahtaa, koska Jumala on ensin armahtanut minut.