Jumalan luomistyö

Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.

(Jh 1:1-3)

Sulje pieneksi hetkeksi silmäsi. Mieti mitä sinulle tulee mieleen sanasta luonto. Minkälaiseen paikkaan sana sinut siirtää? Oletko veden äärellä, niin kuin nyt täällä Leirirannassa? Vai oletko metsän keskellä, joen partaalla, tunturissa tai meren saaressa? Näetkö edessäsi avarat maisemat vaiko marjamättään, rantakiven, vaiko mullassa mönkivän koppakuoriaisen?

Minulle tulee ensimmäisenä mieleen metsä. Vaikka olen ihan patakaupunkilainen, minut on viety metsään pienestä pitäen. Monet varhaisimmista muistoistani ovat marja- tai sieniretkeltä tai talvisen metsän hiljaisuudesta. Olen kiitollinen lapsuuteni aikuisille, jotka ottivat lapsen mukaan metsäretkilleen, juurruttivat metsän minuun, minut metsään.

Kaikki tässä messussa luetut raamatuntekstit kertovat luomisesta, siitä miten ihmiset ovat ymmärtäneet heitä ympäröineen todellisuuden saaneen alkunsa ja sen miten he itse liittyvät siihen. Raamatun luomiskertomukset kertovat siitä, miten kaikki on luotu – mutta aivan erityisesti ne kertovat siitä kuka kaiken loi. Luomiskertomukset tarjoavat perustavanlaatuiset puitteet Jumalan, ihmiskunnan ja maailman välisen suhteen ymmärtämiselle. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon keskellä tämän kaiken ymmärtäminen on tänään – viimeistään tänään – aivan erityisen tärkeää.

Tästä muistuttamaan on tänne Karkkilaankin istutettu muutama päivä sitten omenapuu. Se on yksi kahdestakymmenestä omenapuusta, jotka istutetaan ympäri Espoon hiippakuntaa, jokaiseen seurakuntaan omansa. Sillä tavalla me juhlimme tänä vuonna 20 vuotta täyttävää hiippakuntaamme. Omenapuun istuttamista on joskus pidetty myös merkkinä sitkeästä, jääräpäisestä toivosta. Omenapuu muistuttaa meitä myös siitä, että kasvamme kaikki saman Kristus-puun oksina yhteydessä toisiimme – ja kaikkeen luotuun.

Luomakuntaa muistetaan näinä päivinä moni tavoin. Elen vietettiin Suomen luonnon päivää. Tänään taas alkaa kuukauden kestävä maailmanlaaja luomakunnan aika. Sen aikana miljoonat kristityt ympäri maailman liittyvät rukoukseen ja konkreettisiin tekoihin luomakunnan puolesta.

”Alussa oli Sana.” Aivan alussa, ennen kuin mitään oli, oli Jumala. Me tiedämme Jumalasta kaksi asiaa: Hän on kaikkivaltias ja hän on rakastava. Kaikki mitä on, on syntynyt Kaikkivaltiaan rakkaudesta, ihan silkasta ylitsevuotavasta rakkaudesta

Jumala tuo luomisella järjestyksen kaaokseen. Alussa ei ollut mitään, mutta Jumalan luova sana muuttaa kaaoksen tarkaksi järjestykseksi, kosmokseksi, joka kuhisee elämää, on hyvä ja kaunis, ja jossa mikään tai kukaan ei ole vailla merkitystä tai tarkoitusta. Sinulla, minulla, metsän puilla ja sienillä, taivaan linnuilla ja Hukkajoen jokihelmisimpukalla, jokaisella meistä on oma korvaamaton paikkamme Jumalan luomassa järjestyksessä.

Jumala on kaiken elämän ja kaiken rakkauden lähde. Hänen luomistyönsä ei ole tapahtunut vain kerran, vaan jatkuu koko ajan. Tälläkin hetkellä hän luo uutta ja ylläpitää elämään rakkaudellaan. Kaikki mitä on, on Jumalan lahjaa – ei ainoastaan meille ihmisille, vaan lahjaa kaikelle luodulle.

Kaikessa tässä elämää antavassa luomistyössään, Jumala on kutsunut meidät – siis ihmiset – työtovereikseen. Sillä sitä viljeleminen ja vartioiminen on, Jumalan työtoveruutta. Emme tee sitä työtä itseämme, vaan toisia varten. Tästä muistuttaa eteläisestä Afrikasta peräisin oleva sananlasku ”Me emme ole perineet tätä maailmaa vanhemmiltamme, vaan lainanneet sen lapsiltamme.”

Se, mitä vaikkapa Hukkajoen raakuille on ihmisen vuoksi tapahtunut, kertoo siitä, miten huonosti ymmärrämme oman paikkamme osana kaikkea luotua. Miten vaikeaa on ymmärtää, että kaikki luotu ja koko elämä on Jumalan lahjaa.

Raakut kertovat hiljaisella tavallaan Jumalan luomistyön määrättömästä moninaisuudesta ja kauneudesta. Raakut ovat yksi avainlajeista – niiden lisääntyminen on täysin riippuvaista lohikalojen vaelluksesta, siis toisesta lajista. Samalla ne itse suodattavat joessa virtaavaa vettä ja puhdistavat sitä muille lajeille elää ja kukoistaa. Näin kaikki luotu on liitetty toisiinsa lukuisin elämää ylläpitävin, hienoin, haurain langoin. Myös me ihmiset olemme täysin riippuvaisia tästä elämän kudelmasta, Jumalan luovan rakkauden ihmeestä.

Silti me ymmärtämättömyydessämme rikomme kaiken luodun ihmeellistä kudelmaa. Mutta miten paljon tahansa me hävitämmekin, Jumalan rakastava, uutta luova, parantava luomisvoima on aina meidän tekojamme vahvempi. Kaiken hävityksen keskellä Jumala luo uutta, eikä hänen parantava huolenpitonsa hetkeksikään lakkaa.

Jumala ei luo ainoastaan sellaista, jonka voi nähdä, kuulla, haistaa, mitata tai punnita. Hän luo jatkuvasti uutta myös meidän ajatuksissamme, mielikuvituksessamme ja ymmärryksessämme. Taide, tiede tai arjen pienet oivallukset ovat kaikki osa Jumalan luomistyötä. Niiden kautta me ymmärrämme ja hahmotamme yhä paremmin Jumalan luoman todellisuuden monimuotoisuutta. Mielikuvituksen ja oivalluksen lahjat on tarkoitettu käytettäväksi vastuullisesti yhteiseksi hyväksi, ei tuhoamaan ja hajottamaan, vaan parantamaan sitä, mikä on rikki tässä maailmassa, suhteessa itseemme, toisiimme ja kaikkeen luotuun ja kaiken elämän Antajaan.

Hetki sitten lukemani evankeliumitekstin Sana on Kristus. Hänessä Jumalan rakkaus meitä kohtaan ilmenee täydellisimmillään. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että syntyi ihmiseksi, eli ihmisen elämän, kuoli ihmisten käsissä ja voitti kuoleman.

Kristuksen vuoksi, elämä on voittanut kuoleman.  Kaikki on luotu Kristuksen kautta ja hänen vuoksensa kaikki, minkä Jumala on luonut, kutsutaan myös takaisin hänen luokseen. Me olemme kaikki syntyneet Jumalan rakkaudesta ja me myös palaamme kerran hänen rakkauteensa.